Vuosikausia olin yrittänyt löytää vyötäröisen, mutta turhaan. Etsintä pomppi sinne tänne, aasta beehen ja sinne ja takaisin. Kokeilin mitä hassuimpia tutkimiskeinoja aina yhden päivän vouhotusetsimisestä "Nyt löydän vyötäröisen, kunhan vain kykin ja katson jopa kivien alta"- tyyppiseen keinoon. Ei onnistunut. Tiedän, että hirveän moni vyötäröisenetsijä sortuu moiseen järjettömyyteen. Haluamme löytää eläimen niin nopeasti kun on mahdollista. Emme välitä, että toheloimme. Tosiasiassa meidän on liiskattava mäkäräinen takaraivoon heti kun siihen on vain tilaisuus. Meidän on tehtävä etsinnät rauhallisesti ja pikkutarkasti. Emme voi hypätä minkään välivaiheen yli.

Vyötäröeläimen etsintä, lyhyesti:

1. Sinun on tiedettävä, miksi haluat etsiä vyötäröistä. Miksi se kiinnostaa sinua, onko siitä sinulle sekä vyötäröiselle mitään hyötyä? Miten voisit taata vyötäröisen hengissäsäilymisen?

2. Hanki tarvittavat etsintävarusteet, jotta mitään vammoja ei synny ja turhautumiset minimoidaan.

3. Vyötäröisen etsinnän voi aloittaa jopa omalta kotipihalta. Eihän sitä näes koskaan tiedä, minne vyötäröinen voi pujahtaa. Katso tarkasti eri paikat ja muista tehdä kaikkesi vyötäröisen löytymiseksi.

4. Tärkeä muistisääntö on kuitenkin se, että et saa palaa loppuun. Järkikin pitää olla, vaikka vyötäröisen etsiminen onkin lähellä intohimoa. Ainakin päivän tai pari voit levätä. Ei ole mitään hyötyä rehkiä 24/7, jos lopputuloksena on se, että lojut viikkotolkulla sairaana.

5. Ehkä kaikkein yksinkertaisin sääntö vyötäröisen etsimisessä on se, että syöt monipuolisesti SALLIEN PIENEN HERKUN vaikka joka päivä. Se piristää sinua ja innoittaa keskittymään paremmin puuhaan. Muista liikkua, sillä se edesauttaa kuntoasi. Etenkin nuoret vyötäröiset  pomppivat sukkelasti kiven alta puuhun ja sieltä rantaan. Et saa rapakuntoisena niitä kiinni.

6. Kun saavutat vyötäröisen, käsittele sitä hellyydellä, sillä sitä se on kaivannut kaikki nämä sorron vuodet. Pidä vyötäröinen itselläsi, hoida sitä hyvin ja samoin itseäsi. :)

Lopetin jokin aika sitten omaan napaan tuijottamisen ja päätin ryhdistäytyä. On totta, että pidän valtavasti syömisestä, mutta läskiperseellä teeveen edessä istuminen ei auta löytämään vyötäröistä. Ei, vaikka katsoisin dokumentteja vyötäröeläimestä. Otin avukseni pari kirjaa kirjastosta ja silmäni osuivat Riitta Väisäsen "Vyötärö takaisin"- opukseen. Hänhän on itsekin etsinyt vyötäröistä ja löytänyt sellaisen. Tieto oli niin hurja, että päätin ryhtyä tuumasta toimeen.