2019-11-13T12:39:55+02:00 Blog Integration Feed Generator https://randan.vuodatus.net/ Randan https://randan.vuodatus.net/

Olen kuitenkin pelannut raivokkaasti StepManiaa standarditasolla, tänään pelasin yhden heavynkin. Vähintään olen saanut arvosanaksi A:n. (parhaasta päin: AAA, AA, A, B, C, D, E?, fail) Ja onhan töissäkin tullut liikuttua.

Ulkona on ihana myrskysää. Olisi mukavaa, jos tulisi nokare lunta.
]]>

2008-11-18T20:50:00+02:00 2019-11-13T12:39:39+02:00 https://randan.vuodatus.net/lue/2008/11/5-luku-vyotaroinen-vyotaroinen-missa-sina-tanssahtelet Randan https://randan.vuodatus.net/

Repsu on repsahdus, eli tilanne, jossa menet kauppaan, ostat scheissea ja syöt sen ja hetken aikaa on hyvä olo. Sen jälkeen tulee ärtyneisyys. Miksi, hoet itseltäsi, tein tämän taas 1208982947:n kerran?

Mania on myös pakkomielteinen tarve tehdä jotain, mutta sen lisäksi minun lyhenteeni StepManian pelaamisesta. Tanssin Standardilla kymmenisen biisiä, yhden Lightilla. Olohuone tulvii vieläkin hiessäni.

Tanssimiseen tulee hirveä himo. Etenkin sen jälkeen kun on mässyttänyt piparisuklaata ja katsonut turhanpäiväisiä ohjelmia telkistä ja huomannut, että joku pelaa jossain ohjelmassa StepManiaa.

Koira olisi kyllä kiva. Mutta äitini ja isoveljeni ovat allergisia kaikelle karvaiselle, paitsi siileille. (Ne sopivat useimmille allergikoille, lisätietoa: www.suomensiiliyhdistys.fi) Sellainen mahdollisimman susimainen olisi mukava. Olisi pakko mennä lenkille ja tähyillä kolme kertaa päivässä lähipusikoista vyötäröisiä. Olisi pakko raahautua auringonpaisteeseen, joka näivettää rusinaksi, tai raahautua loskan sekaan. Tosin olen ehkä enemmän kissaihminen, mutta... No, voihan niitäkin ulkoiluttaa.

Kuulin villin huhun, että vyötäröisiä voi kesyttää loppujen lopuksi aika helposti. Että niiden kanssa kun menee lenkille, niin ne eivät tarvitse kaulapantaa tai mitään!
]]>

2008-11-16T20:24:00+02:00 2019-11-13T12:39:41+02:00 https://randan.vuodatus.net/lue/2008/11/repsu-ja-mania-uudet-koirani Randan https://randan.vuodatus.net/

Voitin syvän veden pelkoni ja uin altaan pari kertaa päästä päähän. Yleensä olen skipannut syvän veden puolen ja uinut matalalla puolella. Uimalasien ansiosta uskalsin kelluskella enemmän, vaikka eihän minulla olisi ollut hukkumisvaaraa näiden toppausten takia. Mutta minkäs fobioille voit, jos et uskalla tehdä mitään niille. Ei se fobia tosin ole kadonnut, mutta se on pienempi.

Tutustuin myös ensimmäistä kertaa höyrysaunan saloihin. Se oli hyvin sumuinen kokemus, mutta miellyttävä. Suuntasin uimahallireissun jälkeen kotia kohti. Eksyin matkalla kauppaan, mutta se kauppa oli sitä lajia, että siellä ei ollut mitään epämääräistä. Parapähkinöitä ja punaista riisiä tarttui mukaan.

Lopulta eksyin ystäväni luokse (hän oli ollut mukana, mutta en maininnut häntä koska hän ei etsi koskaan vyötäröistä) ja laitoimme herkullista iltaruokaa: riisi-kauraseosta, härkäpapu-sipuli-valkosipuli-cuscus- seosta. Vilkaisin ohimennen ystäväni huoneeseen, josko siellä olisi näkynyt jokin yksinäinen vyötäröeläin, mutta ainoat silmäparit jotka näin, kuuluivat teddykarhulle ja pörröiselle pehmokoiralle. Amerikantuliaisia kuulemma. Miksei hän etsinyt sieltä vyötäröisiä?

Loppujen lopuksi en siis feilannut, vaikka en vyötäröistä löytänytkään.
]]>

2008-11-15T20:37:00+02:00 2019-11-13T12:39:43+02:00 https://randan.vuodatus.net/lue/2008/11/4-luku-fail Randan https://randan.vuodatus.net/

Minua suorastaan masentaa, kun ajattelen peruskuntoani. Minulla on ihan liikaa varustusta mukana, osa pitäisi jättää pois. Mutta koska kaikki varusteeni ovat minulle vanhoja ja tuttuja, karsiminen tulee vaikeaksi ja se on hidasta puuhaa. Lisäksi en voi vain napsia varusteita sieltä täältä, vaan minun täytyy ottaa ne paketteina pois. Eihän jostain paketista voi ottaa pikku murenta pois, silloinhan koko paketti on toimintakyvytön. Tässä menee kauan.

Vyötäröisen etsiminen uimahallista pitäisi olla helppo nakki. Sisäänkäynti, kaappi, suihkuhuone ja allastila. Luultavasti se ei edes ole niin yksinkertaisessa paikassa, mutta utelias kun olen, on uimahallikin vilkaistava. Ei huolta, en kuitenkaan sekaannu uimahallin hallieläimeen.

Ei yhtään huvittaisi mennä räpiköimään mihinkään. Näin viikonloppuna olisi hyvin auvoista istua persuksillaan ja kauhoa vararavintoa suuhunsa. Mutta en voi tehdä niin, koska olen luvannut etsiä vyötäröistä. Ranskalaiset, sipsit, jäätelö, suklaa, kuivakakut... Ne kuiskivat minulle. Kuiskivat, että viikonloppuna voin antaa vyötäröiselle vähän etumatkaa, onhan minulla aikaa.

Ei käy. En kuuntele niitä. Enhän...?
]]>

2008-11-15T10:14:00+02:00 2019-11-13T12:39:46+02:00 https://randan.vuodatus.net/lue/2008/11/3-luku-uimahalli Randan https://randan.vuodatus.net/

2008-11-14T17:11:00+02:00 2019-11-13T12:39:48+02:00 https://randan.vuodatus.net/lue/2008/11/haaste-tuletko-sinakin-retkikuntaani-etsimaan-kadonnutta-vyotaroista Randan https://randan.vuodatus.net/

Se vyötäröinen... Tätä ennen aina kun olen saanut vihjeitä vyötäröisen olinpaikasta, melkein jo haistanut vyötäröisen, jostain on ilmestynyt kataja ja ojentaessani kättä kohti vihjettä kataja on survaissut itsensä käteeni. Reilua.
Pakkohan sitä on sitten istua aloillaan ja imeskellä neulasia sormista.

Jotkut voivat löytää vyötäröisen helpommin kuin toiset. Kyse ei ole kuitenkaan etsijän ruumiinkunnosta, sillä kuka tahansa paksu setä voi möyriä maastossa ja löytää vyötäröisen kun taas pikkasen pullukka täti voi olla löytämättä sitä.

Minä olen lukeutunut näihin katajaan kapsahtajiin kauan.  Kyse ei ole siitä, olisiko minussa masokistia, mutta niin vain on päässyt käymään. Pienoinen syömishäiriön ongelma, suhde-elämän ongelmat, tunnesyöjän peruspiireet... Ne haittaavat etsintöjä.

Luulisi, että olisin katkeroitunut 10-kertaisesti vanheneva ämmä, joka muhii jossain säkkituolinsa syövereissä ja yrittää koollaan voittaa säkkituolin, mutta ei. Kyllä sitä tahtoa löytyy. Se vain on hieman heikko. Kaipa sitä vain pitäisi potkia itseään koko ajan persuuksiin ellei sitä läskiä olisi niin paljon tiellä.

Olen kuitenkin nyt päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja hyväksyä sen tosiasian, että etsinnän varrella tulen tippumaan, kierimään ja törmäämään katajiin usein. Se on ihan normaalia. Pitää vain yrittää ja yrittää. Jos löydän itseni jostain kumman syystä sipsipussin ääreltä (kataja pakotti, äää!) niin ok, sellaista sattuu. Mutta minun ei ole pakko vetäistä sitä napaani vaikka olenkin aloittanut. Olen etsimässä vyötäröistä, en amhatteja, joita muutenkin on jo liikaa. Jos siis repsahdan tutkimusmatkallani, voin kuitenkin jyrätä massallani katajan maan tasalle. Ei ole pakko luovuttaa. Korvaava tekeminen, vain osan napostelu, liikunta ynnä muut pikku elämän piristeet auttavat. Ainakin hyvällä tuurilla.
]]>

2008-11-14T16:58:00+02:00 2019-11-13T12:39:50+02:00 https://randan.vuodatus.net/lue/2008/11/2-luku-se-kataja-vaanii-joka-paikassa Randan https://randan.vuodatus.net/

Vyötäröeläimen etsintä, lyhyesti:

1. Sinun on tiedettävä, miksi haluat etsiä vyötäröistä. Miksi se kiinnostaa sinua, onko siitä sinulle sekä vyötäröiselle mitään hyötyä? Miten voisit taata vyötäröisen hengissäsäilymisen?

2. Hanki tarvittavat etsintävarusteet, jotta mitään vammoja ei synny ja turhautumiset minimoidaan.

3. Vyötäröisen etsinnän voi aloittaa jopa omalta kotipihalta. Eihän sitä näes koskaan tiedä, minne vyötäröinen voi pujahtaa. Katso tarkasti eri paikat ja muista tehdä kaikkesi vyötäröisen löytymiseksi.

4. Tärkeä muistisääntö on kuitenkin se, että et saa palaa loppuun. Järkikin pitää olla, vaikka vyötäröisen etsiminen onkin lähellä intohimoa. Ainakin päivän tai pari voit levätä. Ei ole mitään hyötyä rehkiä 24/7, jos lopputuloksena on se, että lojut viikkotolkulla sairaana.

5. Ehkä kaikkein yksinkertaisin sääntö vyötäröisen etsimisessä on se, että syöt monipuolisesti SALLIEN PIENEN HERKUN vaikka joka päivä. Se piristää sinua ja innoittaa keskittymään paremmin puuhaan. Muista liikkua, sillä se edesauttaa kuntoasi. Etenkin nuoret vyötäröiset  pomppivat sukkelasti kiven alta puuhun ja sieltä rantaan. Et saa rapakuntoisena niitä kiinni.

6. Kun saavutat vyötäröisen, käsittele sitä hellyydellä, sillä sitä se on kaivannut kaikki nämä sorron vuodet. Pidä vyötäröinen itselläsi, hoida sitä hyvin ja samoin itseäsi. :)

Lopetin jokin aika sitten omaan napaan tuijottamisen ja päätin ryhdistäytyä. On totta, että pidän valtavasti syömisestä, mutta läskiperseellä teeveen edessä istuminen ei auta löytämään vyötäröistä. Ei, vaikka katsoisin dokumentteja vyötäröeläimestä. Otin avukseni pari kirjaa kirjastosta ja silmäni osuivat Riitta Väisäsen "Vyötärö takaisin"- opukseen. Hänhän on itsekin etsinyt vyötäröistä ja löytänyt sellaisen. Tieto oli niin hurja, että päätin ryhtyä tuumasta toimeen.
]]>

2008-11-14T16:52:00+02:00 2019-11-13T12:39:53+02:00 https://randan.vuodatus.net/lue/2008/11/1-luku-kun-en-voinut-enaa-sulkea-silmiani Randan https://randan.vuodatus.net/

Olen asunut koko ikäni Helsingissä ja seurannut enemmän tai vähemmän valppaasti vyötäröeläimien katoa. Keskuudessamme on kilta, jonka jäsenet pyrkivät pyydystämään vyötäröisiä - ei ruuaksi, vaan turvaoloihin suojaansa. Minä kuulun heihin ja lupasin panna itseni likoon etsiäkseni vyötäröisten pienen lauman, jonka huhutaan piileskelevän jossain päin Suomea.

Harrastuksikseni voisin luetella kirjoittamisen, laulamisen ja tanssipelaamisen. Erikoista minussa on se, että horoskooppinani on sekä Jousimies että Lohikäärme. Kuin jing ja jang, kaksi vastakohtaa, päivä ja yö, Gimli ja Legolas, kissa ja koira jne. Ne tekevät minusta persoonallisen ja mielikuvituksekkaan ihmisen (tai niin ainakin ystäväni sanovat) ja aiheuttavat sen, että kikattelen pimeässä nurkassa itsekseni joka päivä.

En pyri pukeutumaan mitenkään erikoisuutta tavoittelevasti (vyötäröisethän saattaisivat vauhkoontua minut nähdessään), mutta joskus jaloissani saattaa olla vastavärien eriparisukkamaisuus. Väriä elämään tietysti kannattaa roiskia, eihän arkipäivän harmaudelta muuten pääsisi pakoon. :)

Joitakin lempikirjojani voisin luetella, ehkä elokuviakin. Ties vaikka löydettyäni vyötäröisen minulta vaadittaisiin haastattelua...

Kirjat:
-Burnett: Salainen puutarha
-Margaret Mahy: Ovi hiljaisuuteen
-Tuija Lehtinen: Vaniljasyndrooma
-Joanne Harris: Pieni suklaapuoti
-Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi

Elokuvat:
-National Threasure
-Totoro (anime)
-Pirates of the Caribbean
-X-men
-Jurassic Park

Toisin sanoen olen aina tuntenut pystyväni samaistumaan syrjittyihin, yksinäisiin, valtavirrasta poikkeaviin (ja siihen palaaviin), tuntenut kiinnostusta seikkailuja ja sen tuomaa jännitystä kohtaan.

Jos kirjojen henkilöt punoisi yhdeksi, henkilö olisi arka, sisäänpäinkääntynyt lusmu, joka potisi hammassärkyä aina kun ajattelisi kiellettyjä suklaakonvehteja.

Jos elokuvien henkilöt punoisi yhdeksi, henkilö olisi huippuälykäs vouhottaja, jolla olisi ADHD ja suunnaton kiinnostus vaarallisia tilanteita kohtaan.

Mutta voidakseni aloittaa kunnolla Kadonneen vyötäröeläimen metsästyksen, on minun lopetettava prologi.
]]>

2008-11-14T16:10:00+02:00 2019-11-13T12:39:55+02:00 https://randan.vuodatus.net/lue/2008/11/kuka-mina-olen Randan https://randan.vuodatus.net/